Suru On Kunniavieras

E|E|------------------------------------------------------------------------------------------
E|---|| 

JENNI VARTIAINEN - SURU ON KUNNIAVIERAS
E|E|------------------------------------------------------------------------------------------
E|---|| 
Tabbed by: pake10
STANDARD TUNING

[Intro]

Am F

[Verse 1]

Am                              F
Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan.
         Am                    F
Helli ja hoivaa, varoen vaali, ettei se menisi hukkaan.

[Verse 2]

Am                                 F
Pois älä oveltas käännytä koskaan, suru jos koputtaa milloin,
         Am                       F
pyydä se sisälle, syötä ja juota, tarjoa yösija silloin.

Dm -  E

[Chorus]

Am                  C               Dm                      Am/E
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoo se maahan, on mul-taa.
Am             F             Dm         G         Am
Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa.
                  C               Dm                   C
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle mat-kaan.
Am              F                  Dm            G     Am
Vielä se tulee, mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavis-tatkaan.

[Verse 3]

Am                              F
Se, mitä kunniavieraasi kertoo, kätke se sydämees tarkoin.
         Am                         F
Ei niitä oppeja kirjoista löydä, et ostaa voi miljoonin markoin.
Am                               F
Itkuja varten on ihmisen silmät, vieriköön kyyneleet.
Dm                                      E
Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet.

[Chorus]

Am                  C                Dm                      Am/E
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoo se maahan, on mul-taa.
Am              F             Dm         G         Am
Näet sen silti, kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa.
                  C               Dm                   Am/E
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle mat-kaan.
Am              F                  Dm            G     Am
Vielä se tulee, mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavis-tatkaan.