AOS PASSOS [askelmilla]
prólogo [esinaytos]
PARA O MUNDO [maailmalle]
Debaixo da lua crescente Kuun vielä varttuessa lá acumulado um sussurro com um fluxo distante. Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa. Impaciente de batida de ondas Aallot levotonna löivät a costa chuva-chicoteada cansada. Vasten sateen pieksemää rantaa.
Para longo o deserto debaixo do céu do norte Kauan hiljaisia lienneet silencioso pode ter sido. Salot alla pohjoisen taivaan. Só ressoado com uma respiração de vento. Vain yksinäinen vire tuulen soi.
A lança de um agüentar-caçador Keihäs karhunkaatajan se deite no chão por sua presa. Maassa saaliin vierellä vartoi Esperando a chegada de uma arte. Vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ainda ninguém previu o amanhecendo Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen e assim fixou outro dia. Ja päivä laski taas.
Ouvindo o grito dos corvos Kuulkaa huuto korppien por todos os céus. Halki taivaiden, Veja como os deuses Näin saapuu tuho jumalten de nossa queda mundial. Maailmaamme.
Está na hora da roda do sol On tullut se aika jolloin auringon pyörä quebrar pelo fluxo de sangue. Veren vuodatuksesta katkeaa.
Debaixo de tal cores Liput kauniit liehuen o percussor pisa à praia. Airut rantakiville astuu. Por uma espada os companheiros dele nos saúdam, He miekoin meitä tervehtivät, ainda de liberdade eles podem falar. Vapaudesta puhua saavat.
Vestido em artigo de vestuário mais estranho Loimet vieraat yllänsä apertos aparentados reivindicados uma cruz de madeira. Puiseen ristiin veriveli tarttuu. Que força em lobos ele deseja domesticar. Hän suden mahdin mielii taltuttaa.
A lança de um agüentar-caçador Keihäs karhunkaatajan agora se revoltado contra a língua da serpente. Vastaan käärmekieltä nyt nousee Golpeando pelo coração vil. Ja iskee läpi kurjan sydämen.
Ainda nenhum herói subirá nas ruínas Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille e nossa canção pode vaguear com o vento. Ja laulumme tuuli vie.
Ouça a tristeza dos bosques Kuulkaa suru metsien por todos os tempos conhecidos. Halki aikojen, Pedras sagradas estão transtornadas On pyhät kivet kaadettu e o povo tão cansado. Ja kansa voipunut.
Agulheta de aço desafia balanço Valtaa kuoleman sylistä no colo de morte. Uhmaa teräs välkkyen. Falecimento nas mãos de deuses, Tuoni käsissä jumalten, um nome merecedor sempre falado. Maine miehen ikuinen.
E lo! as tochas iluminaram carnagem ardente, Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät condenando todas as almas inocentes. Ja syyttömien sielut tuomitaan. Como ouse eles nos roubam nossos deuses, Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme, agora queda de milhares silencioso a assassinato. Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan.
Sinal do martelo no tórax de um guerreiro Kirveenkuva rinnalla ele batalha como um urso. Karhun lailla taistellen, Com força de Ukko fundo no coração dele Ukon voima sydämessä o último homem pode cair agora. Vielä kaatuu viimeinen.
ÀS RUÍNAS
epílogo