Peltoniemen Hintriikan Surumarssi

Am  Am

[Verse]

   Am         E7
On suo, pitkospuut
         Am         E7
tienä on vain pitkospuut
          Am            E
Ja ne vie luokse töllin harmaan -
Am           E
töllin huolenharmaan
Am         G
Pois on asukas
                           Am
autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
            E7          Am  E7 Am
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

    Am        E7
Hän sai köyhyyden
         Am        E7
osakseen sai köyhyyden
          Am            E
Vierahaks joskus hallan varmaan
Am            E
joskus hallan varmaan
    Am       G
Nyt on huoli pois
                              Am
lopun saivat puute ja huolet, maiset vaivat
            E7          Am  E7 Am
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

[Bridge]

        C
Ja onni ihmeellinen vasta
      C
onhan Hintriikasta
G                         C
päästä jälleen kuulemaan, miten veisataan
     C
Niin harvoin tänne tuolta
      C
hallaiselta suolta
G                      Am
köyhä joutaa lähtemään leipäkiireiltään

    E7          Am            E
Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran
Am           E
kastejuhlaan Herran
Am           G
Jäi jo kauas taa aika leikin -
                 Am
nuorena kirkkoon sitten veikin mies
      E7          Am  E7 Am
rakas Peltoniemen Hintriikan

[Bridge]

       C
Ei elä onni hallasuolla
                    G
siellä kukka kuolla tahtoo ennen aikojaan
C
kesken nuoruuttaan
     C
Niin myöskin päivä koitti
                      G
jolloin kellot soitti puolisolle Hintriikan
Am
hetken muutaman

    E7           Am             E
Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan
Am            E
töllin huolen harmaan
Am         G
Pois on asukas
                           Am
autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
            E7          Am  E7 Am
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan