S olet hiljainen ja
kovin synkk kun sut varjoissa nn
kesisen yn yksinn
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana vlttelet nyt katsettain
Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea
Satuprinsessaa s oottaa saat
Vaikka pivies phn koskaan et sellaista lyd
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieni hyvi hetki jotka s itsekin kai nyt nt
Tn yhden viimeisen yn sulle antaa m voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinkin toisen kanssa n tiet kuljet ja me
hymyilln kun kohdataan
Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei en me tunnetakaan
Satuprinsessaa...
Ja kun viimein s ymmrrt
silloin jo myhist on
Satuprinsessaa...