Kun kurkiaurat lentävät länteen
kyyhkyset hiljaa leijailee öisen järven yllä
ja lokit laulaa viimeistä sävelmää

yö on keltainen ja musta
sininen katselee, ihmettelee
kuka meitä huijaa, kuka huiputtaa
kun sinipunainen on maa

totuus on revitty riekaleiksi
jokainen meistä tietää sen
pois laki on lakaissut totuuden tomun
olen puhdas ja valehtelen

myös tämä uljas urbaani unelma
on osa hurjaa luontoain
ei ole rajaa, ei turvapaikkaa
kaikki on katoavaa

kuolleet nukkuvat kaupungeissa
kynttilän meren alla
ja meillä on aikaa joka Joulu
itkeä haudalla

minä kietoudun suruni sisään
on niin kaunista, kaunista, kaunista
tätä minulta ei kukaan voi riistää
mä olen maksanut kaiken

kuka nyt uskoo tähän kaikkeen
kuka vielä uskoo käärmeeseen
joka kahdella kielellä myrkkyä iskee
unelmien eteiseen

vaikken mä aina jaksa
uskoo ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa